Tajusit että se on totta. Merkitystä vailla elämäsi on. Et odottanut ihan tätä. Kuin että jokeri jäisi pöydälle. Mutta silti asiat ovat oikein. Merkitys vain puuttuu. Mutta silti liikut. Tunnet että olet rikki.
Mietit asiaa. Itseasiassa olet kokoajan tehnyt asioita jotka merkitsevät sinulle. Se on katkennut vain siihen että tarvitsee siirtyä takaisin työelämään. Näet sen tarpeellisena mutta et näe että elämää pitäisi uhrata työlle. Jo kolme päivää viikossa oli hulluutta. Saisi riittää yksi päivä työlle.
Juot kahvia. No.. itseasiassa kahvi on pöydällä ja kirjoitat puhelimeen miten koet asian. Kahvi on jälleen erinomaista mutta olet juuri syönyt ison aterian ja se ei mahdu kunnolla mukaan. Se kuitenkin kutsuu ja kaadoit sen kuppiin itsellesi valmiiksi. Koet tylsyyttä mutta hopeareunuksilla. Paljon aikaa tehdä kaikenlaista itselle tärkeää. Mainos putoaa sähköpostiisi ja tarkistat asian muttet toimi.. poistetaan se myöhemmin. Kirjoittaminen itsessään tuo jonkinlaista rauhaa. Katsellessasi ympärillesi pienoinen päänsärky täyttää oikean reunan päästä. Normaalia sinulle muttei toivottavaa. Mietit katsellen kauniita verhoja. Oletkos tyytyväinen? Mitä tänään tekisit rajallisella ajallasi? Näet päiväkirjasi. Tiedät että siinä lukee huomisen suunnitelmassa "hyvä päivä". Kaikenlaisilla sitä voi kirotakin itsensä. Kuppi on yhä täynnä.
Juotuasi kahvia ison kulauksen päätät että olisi hyvä puhdistaa liesi. Puhdistaessasi mieli hetkeksi tyhjenee mutta silti jää ajatus "söitkö tänään liikaa proteiinia?". Tällä hetkellä päätät kirjoittaa päivästäsi esseetä. Et kuitenkaan tiedä teetkö sen loppuun asti. Juot kupin tyhjiin. Lisää kahvia. Sitä on juuri riittämiin. Mietit kun samalla kirjoitat puhelimeesi. Keittimessä palaa valo joka kertoo että se on päällä. Sammutat keittimen ja puhdistat sen.
Kaveri viestittää puhelimeen nähtyään ekan osan esseestäsi. Arvostaa sitä ja sanoo mitä omaan päivään kuuluu. Mietit mitä omaan päivääsi kuuluu. Välillä elämä tuntuu tyhjältä. Mietit samalla kun kauramaito kaatuu kahviisi. Kahvikuppi huulillasi katselet huonekasvia. Miettien saako se tarpeeksi vettä? Toisaalta muistat eräät sanat. Ilman mustaa, ei ne kirkkaat hetketkään kirkkaita olisi.
Mutta kuinka tavallinen päivä voi olla näin musta? Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Mielialasi ei ole maassa. Kaikki on paikallaan vaikka ehkä huoneessa on vähän vain pölyä. Kahvipussi lojuu soijapalapussien vierellä liedestä sivussa. Huone kun on pieni eikä viitsi säilöä sängyn alapuolisissa tyhjissä laatikoissa ruokaa. Televisiotasoonkaan ne eivät kuulu. Samalla lailla toinen nurkka pöydästä on täynnä maustepusseja. Eipä ole ne tärkeitä. Mutta kenties pieni maustehylly olisi kiva lisäys huoneeseen.
Päätät siirtää maustepussit paikalleen maustehyllyyn joka tarvitsisi tyhjentää vanhoista mausteista. Ihana kardemumman haju täyttää pääsi. Ehkä kardemumma ei kuulu hyllyyn vaan pullaan. Tai oliko se kaneli mikä näin ihanasti tuoksuu? Katselet kardemummapussia hetken ja laitat sen kaappiin. Samalla toteat että maustehylly olisi turha.
Palaat asiaan merkityksestä. Lueskellen omia tekstejäsi. Se on vähän kuin haistelisit omaa perääsi, mietit samalla. Itseasiassa päivä on erityinen. Se on kohta jouluaatto. Joulusta kurjaa aikaa tullut on. Ihmiset kiirehtivät ja pilaavat koko jutun itseltään. Kaupat yrittävät myydä kaikille kaikkea turhaa niin paljon kuin mahdollista on. Sellaista iloa aikoinaan kun tunsit enää ei ole. Haikeana mietit sitä. Ehkä tämä päivä todellakin musta on. Siitä kun puuttuu asia jos toinenkin. Et tiedä miten ilon aikaan takaisin saisi. Olisit jo niin tehnyt jos tietäisit.
Näet täpliä peukalosi päällä. Kahviläikkiä? Kostealla sormella ne pyyhkityvät pois. Mutta hetkeksi kissaeläin mieleen tuli niistä. Sopii päivän teemaan mietit. Oikea kuitenkaan pestä läikkiään pois ei voisi. Mitä asia sinulle kuitenkin merkitsee? Ehkä joku viisas sen osaisi kertoa.
Tietysti hassua se on. Odotat ja toivot että ulkopuolelta merkitys tulisi. Mutta samalla olet valmis täydelleen kieltämään ulkopuolisen merkityksen. Jos jumala pilven reunalta näyttäisi peppua, näyttäisit sitä todennäköisesti vain takaisin. Samalla kuitenkin kaipaat sitä että joku vahvan merkin antaisi. Mutta mikään merkki ei niin vahva ole. Tiedät sisimmässäsi näin.
Äänetkin pään sisällä hiljenneet on. Tuntuu kuin kädessä vain kahvinporoja olisi. Kuinka kauan vielä tätä mahdat märehtiä? Viikko siitä ainakin kulunut on. Ehkä kuukausia. Unohdatko hetken päästä taas omat tarpeesi? Naurahdat. Aika jatkaa on elämää. Merkityksetöntä elämää. Eipä ne asiat mitä mietit enempää merkitystä sille anna. Mietit vain miksi et kärsi? Miksi jatkat? Mitä tiedät sellaista mitä et tiedä?
Kenties kirjoittamista tulee jatkaa kunnes ymmärrät. Mitä merkitys esimerkiksi on? Mitä silloin tarkoittaa ettei mikään merkitse mitään? Jos se on totta. Mitä merkitys on? Pää lyö tyhjää tässä kohtaa. Miksi niin selvät asiat niin vaikeita on? Merkitys on sitä että jollekulle, kenties universumille, sinun teoillasi on tarkoitus ja olet tekemässä jotakin tärkeää. Todellisuudessa olet kuin mato siirtämässä maata tuuman paikasta toiseen. Joko merkitys on todella vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Ainakaan se materiaalisesta maailmasta ei löydy lainkaan. Siksi mikään ei merkitse mitään.
Mutta entä henkinen? Se asia minkä moderni maailma jättää kokonaan huomiotta. Nyt on pakko kuitenkin kysyä mitä henkisyys on? Onko se sitä kun puhelimesta loppuu akku? Laitat puhelimen lataukseen ja jatkat kirjoittamista. Tunnet että olet asian äärellä. Virallinen määritelmä on laaja. Mitä esimerkiksi yhteys maailmankaikkeuteen tarkoittaa? Entä syvempi merkitys, mitä se tarkoittaa? Pyrkimys hyvinvointiin? Eikö pelkkä hyvinvointiin pyrkiminen juuri tee ihmisestä huonon maansiirtokoneen? Puutarhan hoitajan. Pitää siis olla jotakin muutakin kuin materiaalinen hyvinvointi. Hengellinen hyvinvointi on tärkeää ellei tärkeämpääkin. Mutta määritelmä on silti yhä auki. Ehkäpä se on juuri kuten pitääkin olla.
Työ ja merkitys. Ehkäpä työstäkin voi saada merkitystä. On vain vaarana että se alkaa tulla ulkopuolelta. Ero sisäisen ja ulkoisen merkityksen välillä kertoo oletko hoitamassa ulkoista puutarhaa vaiko sisäistä. Jos merkitys on sisälläsi. Silloin kokemus merkitsee. Työn laatu ja läsnäolo työssä merkitsee. Tulokset taasen eivät niin kauheammin. Eikä myöskään toisten arvostus työtäsi kohtaan. Merkityskin itsessään on ohimenevää. Se miten sen koet ja mitä se sinulle merkitsee on tärkeämpää kuin että se täytyisi tehdä.
Halu käydä kaupassa herkiää. Puuttuu pesuainetta ja rypsiöljyä kaapista. Päätän sitä ennen syödä pienen palan vegaanista varrasta kaapista. Täysin keinotekoista vaan maistuu ihanalta. Sotkun pöydältä putsaan pois.
Henkselit napsahtavat olkapäillä kun tulet vessasta ja kiinnität huomiota mintuntuoksuun kun lähdet asunnostasi. Joku on pudottanut nikotiinipussin käytävään. Sohva jonka sai ottaa on kadonnut. Jollekulle se kelpasi.
Ulkoilma on ihanaa. Taivaalla loistaa uusi mainoskyltti. Vai onko se kuu? Vaikea erottaa. Autot tärisevät tiellä kulkiessaan ja kivet pistelevät huopatossujen läpi. Pullaa jota kukaan ei halua. Väenpaljous keskellä käytävää. Kävelet väärää käytävää hetken. Pitäisi mennä pesuaine osastolle. Lankeat tarjoukseen. Täytetty pussi on ostopäätös. Tiedät tasan tarkalleen mitä haluat ja toisaalta et tiedä mitään.
Et tiedä miten päästä vanhaan joulun tunnelmaan. Mutta ehkä voisit luoda uuden. Et vain tiedä miten tehdä sitäkään. Ehkä joulunaika sinulle kirottu on ja tarvitsee vain odottaa se läpi.
Tiedät että olet tyytyväinen kaikkeen miten asiat ovat. Väliaikaisuuteen. Siihen että mitään ei tule pakottaa. Jonkinlaisen tasapainon olet jo sisältäisi löytänyt. Melkein kuitenkin toivot kipua ja kärsimystä. Siksi että todentaisit itsellesi että olosi ei enää riipu ympäristöstä.
Tiedät että lopulta et halua mitään. Olet siis jo saanut kaiken. Yhtälö tuntuu vaikealta. Haluat että asiat jatkuisivat näin mutta tiedät että niiden täytyy muuttua pian. Mitä haluaisit säilyttää? Tai pikemminkin.. mistä haluat luopua? Onko sinulla valintaa siinä suhteessa tosin? Tuntuu että jos et onnistu niin sinulta revitään kaikki pois millä luullaan olevan sinulle arvoa. Tavallaan.. syvimmät toiveesi siis täyttyvät ajallaan. Silti jokin tuntuu olevan rikki. Ovatko ne kahleet joita sinulle asetettiin? Elämää joka ei olisi ollut elämää? Kaipuuko kenties on ahtaaseen lokeroon jonka vältit? Työelämään vailla merkitystä sinulle? Vai onko se kenties jälleen tarina kettu pihlajanmarjoista? Olisi sillä toki ollut sinulle kai merkitystä. Mutta tuntuu että huonoin tulevakin vaihtoehto on parempi jälkiviisaana ajateltuna.
Niinkin hassua kuin se on. Unelmissasi teet hienosti jonkinlaista merkityksellistä työtä joka päivä, kuitenkin joustavasti. Ehdit käydä salilla kun haluat. Ehdit tavata ystäviä silloin kun heillä on aikaa. Ehdit tehdä kaiken ajoissa. Kahvi jatkaa tuoksuaan ja muuttuu hienoiksi tuotoksiksi. Mutta tiedät myös että se on vain unelma. Mikään työ ei taida riittää kelvollisen elämään ja satu jota kerrot itsellesi romahtaa kuin tyhjä peltitölkki takalistosi alla. Näet jopa että tämä on tarpeellinen yhteiskunnallinen hetki. Maailman alasajo. Liian moni ei näe maailmaa samalla tavalla kuin sinä ja heidän täytyy herätä raakaan todellisuuteen.
Todennäköisempää on että et onnistu. Voit turvallisesti yrittää. Mutta et onnistu. Ystäväsi tulevat kärsimään mutta et voi auttaa. Et tiedä paljostako vielä joudut luopumaan. Kuitenkin. Tiedät että on asiat josta et luovu. Ainakin se on tavoite. Kaikki ne sisäiset asiat mitä rakennat rauhan aikana. Itsetutkiskelu jolla tunnistat mikä on tärkeää sinulle. Itsetunto ja omat arvot. Syyt miksi elät ja jatkat elämistä.
Epätoivo ja masennus. Ovatko ne vanhat tutut ystäväsi? On sanonta että valitse ystäväsi tarkkaan sillä tulet heidän kaltaisekseen. Kenties maailman ei oikeasti tarvitse ajautua alas. Riittää myös hyvä kertomus. Siitä voi toki tulla itseään toteuttava ennustus. Mutta se voi myös varoittaa. Kun tietäisit paremmin mitä olet tekemässä.
Maailma ei mustavalkoinen ole lain. Todellisuudessa se on eri sävyjä, eri värejä. Mitään et tulevaisuudesta tiedä. Etkä sitä välttämättä siedä. Pimeydessä näitä mietit. Yötä kenties unta pian palloon tarpeen on antaa.
Miksi mietit yhä asioita? Mitä vielä puuttuu? Olisitko jo valmis pahimpaan vaikka et itse sitä vielä tiedä? Vähemmälläkin viisaudella on joskus selvitty. Entä se unelma? Heikko hetkesi on täysin keinotekoinen. Näet savannin ja arvaat sinne kissapedon jo paikalle. Tiedät että täplät kädessä kuitenkin viittaavat toiseen kissapetoon ja eri miljööseen.. ja eri tilanneasetteluun. Vaikkei kahviläikistä ennustamiseen olekaan. Ajatus jotenkin lohduttaa.
Jokeri pöydällä. Se ettei elämä merkitse mitään? Niin oudolta kuin se tuntuukin. On kyseessä arvokas kortti. Se muistuttaa kuolemasta. Elämän häilyvyydestä ja siitä ettei sitä tule pakottaa. Niistä paloista voi nähdä mikä oikeasti merkitsee. Vaikkei toki se korttikaan pöydällä ainiaan pysy. Mieli on kuin virta. Hetken päästä ajatus vaihtuu toiseen. Se tuo myös mieleen erään toisen ystäväsi jolla kriisi aina seuraa onnistumista. Jotenkin hän kääntää jokaisen ilon ahdistukseksi. Ehkä viimeaikainen pikkujoulujen juhla maailmasi myllerrykseen vei. Arvoa toki myllyssäkin löydät. Kivi murskaa ajatukset ja jauhavat sen jauhoksi josta voi myöhemmin tehdä jotakin hyvää.
Herätessäsi mietit. Luet tekstin läpi vielä kerran. Itsellesi sen kirjoititkin vaikka jaoit sen ja päästit muut siihen matkalle. Tämä päivä ei ole ehkä yhtä synkkä kuin edellinen. Jokainen niistä kun on ainutlaatuinen. Mietit mitä hengellisyys tarkoittaa saamatta vastausta itsestäsi muttet koe sitä tärkeäksi. Vastaus tulee ajallaan kun muistaa kysyä asiaa itseltään.
Syötät tekstin tekoälylle kysyen samalla mitä kysymyksiä herkiää joihin teksti ei vastaa. Se kertoo useita ja mietit miksi edes kysyit. Suhteesi työhön? Olet palaamassa takaisin työelämään kuntoutuksen jälkeen. Et ole lainkaan eristäytynyt. Ystäviä on paljon, lukemattomia, puhutte kun näette. Osa ystävyyksistä on syvempiä. Koet silti että välillä täytyy olla yksin ja ne hetket vievät sinut syvälle. Nykytilanne jatkuu vielä noin kuusi kuukautta. Pikkujoulut olivat ihanat. Siellä lauloit karaokea ja sait uusia ystäviä. Löytää tekoäly vahingossa asioita mitkä riipaisevatkin. Siitä et valmis puhumaan vielä. Esseessä jäytää kuulemma pelko. Kenties se on olemassaolonpelko. Tai onnistumisen. Et tiedä. Miksi hylätä unelmasi niin nopeasti? Onko se todellista unelmaa? Et tiedä. Mitä maailman alasajo tarkoittaa? Taloudellista kenties. Et tiedä vielä. Mitä todella haet hengellisyydellä? ... Siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Haet jotakin joka sinulla on juuri nyt. Eräänlainen vakaus ja mielenrauha. Mietit löydätkö sen aina uudelleen vaikka maailma sen veisi välillä. Se on loppujen lopuksi kaunein aarteesi. Tiedät että jos siihen tarttuu se pakenee. Mutta rakastat sitä paljon. Yhtä paljon kuin perhettä.
Vakautta ja mielenrauhaa voi kuitenkin ihaillen tarkastella vaikkei siihen koskisikaan. Kun vain ajatus ja käsite se on. Se on pysyvää mutta häilyvää. Silti todellista. Se jatkaa kun olet jo itse kadonnut. Se on läsnä nyt ja vaikea sitä on kuvaillakaan. Miten sen säilyvyyttä koettelisit? Tiedät vain varmoja tapoja sen menettää. Entä mitä muuta hengellisyys on kuin mielenrauhaa?
Päiväkirjan sivuilla lukee viimeisimmässä merkinnässä "kiitollinen kaikesta pienestä". Todellakin. Olisiko uuden kahvin aika? Mietit kun puet paidan päällesi joka tuntuu pehmeältä. Keksit jotakin mutta unohdat sen samantien. Tiedät jo aamusta että tulee kaunis päivä joka ei ole kuitenkaan erityinen. Tuntuu kuin esineillä huoneessasi olisi sinulle kerrottavaa. Tiedät jo ennen juomista että kahvi on hyvää. Mutta millä tavalla se on tänään hyvää? Kevyt kitkeryys ja lämpö. Kahvikone huokaa. Kenties helpotuksesta?